mite herra,joka vielä pari viikkoo sitte pyys minnuu painimaan ja sano ettei oo aikomustakaa seurustella kenenkää kans pitkää aikaan,koska ei oo aikaa ni nyt yllättäen seurustelee!? mie kyl tunsin sen liian hyvi ja tiesin ettei vois olla pitkää yksin mut tää tuli iha liian äkkiä. olis sen verra kunnioittanu et olis ees vähä antanu aikaa. mut ei,niinkun aina sille, oma napa on tärkein.

mite se nyt yhtäkkiä löytää aikaa toiselle,ku miule sitä ei olt? mie tunnen olevani nii vitun tyhmä,loukattu,petetty ja mitätön. inhoon itsesääliä mut nyt just en ossaa muuta. en tunne olevani yhtää minkää arvone. et miut on nii helppo korvata tuost noin vaa ja miule on nii helppo valehella ku mie en usko ihmisistä pahhaa. miun on pakko kirjottaa ja kirjottaa ja kirjottaa et voin päästää kaiken ulos. olo on just niin paska ku jatkuvasti pelkäsin. ja nyt se pelko osottautu todeks. minnuu ei ennää oo.

Mie en vaa tiijä onko ikävä ihe ukkoo vaiko sitä kaikkee mitä tul hänen mukana ja niitä tapoja, paikkoja ja ylleesä sitä elämää hänen kans.

Mie tuun kaipaamaa elämää radalla, sitä tuoksua ja henkeä siellä ja niitä ihmisiä. Kaikki otti miut nii hyvin vastaa ku aloin niissä piireissä liikkuu ja mie tunsin olevani niitä ihmisiä, jotka on koko ikänsä ollu varikolla haahuilemassa ja näkemässä sitä elämää. Mie jään nii kaipaamaa niitä ihmisiä ja sitä koko elämää, mut mie oon nii onnelline et sain ylleesä nähä sen elämän, enhä mie muute ees tietäs noi hienosta lajista, tutustunu mukaviin ihmisiin ja olis päässy jännittämää kisoihi mite eks pärjää. Ei kaikki naiset välttämättä tykkäis, mut miule se ol aivan uskomattoman hienoo elämää. Ja nyt se on ohi. Sitä mie ikävöin. Minnuu harmittaa nii kovi, jos tiijän et hää on ajamassa tuolla läheisellä radalla enkä ennää pääse ikinä sitä näkemää. en IKINÄ, se todellisuus iskee todella lujjaa..

Mie jään kaipaamaa kans sitä kaupunkia. En olis ikinä uskonu pitäväni sen paikkakunnan ihmisistä, ku olin törmänny vaa kaikkii törppöihi ja sitte sieltä paljastu aivan uskomattoman kivoja ihmisiä. En ennää pääse istumaa kahville paikalliselle huoltoasemalle, jossa uskomatonta mutta totta, tul istuttuu kerralla aina monta tuntia ja naurettuu nii monet naurut eksän ja sen kavereihen kans. Mie jään kaipaamaa niitäki kavereita iha järettömän paljo ja vaik voinki olla vielä tekemisissä kavereina osan kanssa ni ei se oo sama!

Mie jään kaipaamaa JOPA eksän vanhempia ja perhettä ylleesä. Veli nyt on juttu eriksee, hää ol tosi mukava alusta alkaen mut appikokelaat nyt on aina mitä on. Ja heitä mie ikävöin. Niitä helvetin hyviä sämpylöitä mitä heijän äiti teki ja sitä mite istuttii/makkoiltii aina sielä ja kaheltii sohvalla töllöstä discoveria. Mie muistan vieläki sen tuoksun.

Kaikki on pieniä asioita mut miule nii hiton isoja. Miun olis pitäny yrittää ottaa sillo kaikki ilo irti ku siihe ol vielä mahollisuus, mut mistä mie olisin osannu arvata et jonai päivänä sitä elämää mikä miula siellä oli, ei ennää olekaa. Et kaikki on yhtäkkiä ohi, lopullisesti. Mittää ei voi korjata eikä muuttaa ja miun on vaa hyväksyttävä se tosiasia etten ennää ikinä kuulu siihe maailmaa. Vaik se sattuuki iha vitusti nyt mut mie toivon et löyvän toisen yhtä ihanan elämän jostain muualta.

Eile illalla se iski,todellisuus. Viikonloppu meni hyvin,en oikeestaa ees aatellu etten ennää ikinä voi olla eksän kanssa ja jotenki sillo osasin vihata sitä miestä ihan yli kaiken. Olin ilonen ja tyytyväinen ja hilpee, ehkä sillä yritin korjata miun olon,kuvittelin et kaikki on oikei hyvi.

Mut eile.. eile kaikki hajos. Mie tajusin kaiken olevan loppu ja tulevaisuutta ei minkäänlaista. Tuntu nii pahalta ku ei voi ennää laittaa viestiä eikä soittaa eikä olla sielä yötä. En mie usko et vieläkää iha täysin sitä tajjuun ja ymmärrän mut nyt ainaki koskee iha jumalattoman paljo.Eilisillasta asti oon itkeny ja tännää koulussa hajosin iha yksinkertasesta asiasta, kun ei vaatteet suostunu pysymää kaapissa ni sain iha hirvittävän itkukohtauksen, nii mitättömästä asiasta! kaikki stressi ja ikävä vaa purkautu ja onneks ei kukkaa ollu näkemässä. iha niinku kukkaa muu ei ikinä olis tässä maailmassa eronnu ja tää olis maailman suurin asia mut miule tää just nyt on sitä. sitä ei ossaa arvostaa toista tarpeeks enne ku se on menetetty. tai en oikeestaa voi sannoo noi,mie arvostin sitä ukkoo paljo ja mie siedin siltä paljo. oikeestaa kysymys oli siitä ettei hää arvostanu minnuu tarpeeks. mie toimin loppuvaiheessa pelkkänä pelinappulana jolle piti kaunistella asioita ettei minnuu koskis. ja SE koskee eniten,nyt mie tunnen olleeni pelkkä taakka josta ei vaan kehannu päästää irti ettei satuttas minnuu. ja silti se satutti koko ajan. kaikilla niillä valheilla ja käyttäytymisellä. miun pitäs vihata sitä ihmistä! miks en nyt pysty siihe? mikä siinä saa miut tuntemaa näi ja kaikesta sen paskamaisuuesta huolimatta näkemää kaikki hänen hyvät puolet? se on ihan perseestä! en mie halluu miettii mikä siinä oli hyvvää ku se kaato nii paljo paskaa miu niskaa. miks vitussa mie muistan kaikki hyvät hetket ku huonojaki oli nii paljo? mie tahon vaa vihata ja inhota ja potkii ja lyyä et miks mie ansaihin kaiken sen käytöksen.

toisaalta mie tiijän et mie pääsen tän yli. mie oon kerran päässy aikasemminki ja sillon sen aikanen ex petti minnuu.sitä oliki helppo vihata ja päästä yli.nyt ei ollu kyse siitä. nyt ol kyse kaikesta muusta.ensimmäine joka ei pettäny mut ensimmäine joka petti miu luottamuksen kaikella muulla tavalla ja käytti minnuu leikkikaluna ja kohteli minnuu niinku en olis ihmisen arvone.ja silti väitti välittävänsä.ja mie uskoin.mie idiootti uskoin.

vihdoin mie tein sen ja laitoin välit poikki. en ollu tehny sitä tähä asti ku oikeesti luulin et herra muuttuis ja hänest tulis se sama vanha ihana ukko mikä ol enne. tai en oikeestaa oo varma onko hää ikinä ollukaa hyvä ihmine, ehkä seurustelun aikana tuntu siltä ja uskoin nii mut voiha se olla et hää on aina ollu samanlaine valehteleva paska.
nyt tuntuu iha vitun pahalta mut toisaalta tää on nii paljo parempi miule. minnuu koskee varmasti vielä kaua mut sitte ku mie unohan kaikki ne tunteet mitä miula on ni sillon mie kans sen paremmi ymmärrän, et tää on nii paljo parempi tällee ja mie ansaihen nii paljo parempaa. se on jännä tunne ku vihaa ja rakastaa toista yhtäaikaa. ajan myötä ne tunteet varmasti muuttuu ei mikskään. toivottavasti parin kuukauven päästä en ees ajattele koko miestä tai jos vaik ajattelenki ni en ennää tunne mittää.
alotin poistamaa sen miehen miu elämästä, on helpompi unohtaa ku ei tarvi nähä häntä missää eikä olla missää tekemisissä. mesestä hävitin,numeron hävitin (niinku muka en muistas ulkoo..) ja kaikki viestit (jep,nekin ihanat viestit meijän seurusteluajoilta mitä luulin säilyttäväni koko elämän) ja seuraava homma on poistaa facebook-kavereista.en nimittäi tasan halluu nähä hänen ilmotuksia ja tilapäivityksiä sun muita,mie en halluu kuulla siitä miehestä yhtää mittää!
harmittaa et erottii riioissa mut mie oon sille nii vihane siitä mitä sain tietää.jos hääki sais syyn miettiä ommaa käyttäytymistää ja jatkuvaa paskan puhumistaa mut tuskin. se mies ku ei välitä! se on miusta outoo, et hää ei välitä iha sama kenet hää menettää valehtelullaa ja vaik hänel ei olis yhtää kaveria ni ei sitä kiinnosta. kaikki on "iha sam,mie oon minkälaine oon enkä muihen takia muutu.jos ei kelpaa ni ei tarvi olla tekemisissä". ehkä kylmin asenne ikinä.eli en mie loppujen lopuks mittää siinä menettäny.kunha nyt vaa opin unohtammaa kaikki hyvät muistot.

luulisin et se taitaa olla nyt loppu.näin ymmärsin harvinaisen selvästi viestistä, jonka sain heti herättyäni eli päivä alkoi aivan nii huonosti,ku oon jatkuvasti pelännytki.
tähä asti kaikki ol hyvi tai nii mie sitte ilmeisesti vaa luulin. eks oli ostanu miule joululahjanki ja siihe en ollu osannu yhtään varautua.tosin tätä lahjaa en vieläkää ole saanu ja tuskin saankaan ennää.eiköhän hää ole sen jo jollekin toiselle antanu. mie en voi käsittää mikä meni pielee?! oliko se tosissaa se yks saatanan idiootti akka mikä pilas kaiken?? ja eks vielä kehtas väittää miule ettei ole mittää eikä kettää ja ol jopa kaverillee kertonu et vois kokkeilla miu kanssa uuellee kunha häneltä kiireet lähtee ja stressi pois.
ja nyt...hää anto harvinaisen selvästi ymmärtää et saa paljo parempaakin kun mie eikä ennää halluu pyörii miun kans. ja tää tapahtu yhessä yössä enkä ees halluu tietää mitä sillä hänen reissullaa on tapahtunu,ku hää yhtäkkiä sannoo noin. kaiken sen jälkee mitä se on miule puhunu ni sitte hää tekkee näin!
mie olisin laittanu välit poikki ainaki vähäks aikaa pari viikkoo sitte ja sillo eks loistavilla puhelahjoillaa selitti miule tilannetta ja jatkettii niinku tähänki asti. nyt yhtäkkii kaikki on muuttunu,ihan kaikki. ja mie en jaksa ennää erota,mie en jaksa.minnuu koskee liikaa muutenki ni miks hää ei antanu miun tehä sitä sillo pari viikkoo sitte?? miks sen piti vielä pitkittää tätä ja olla aivan ihana sen jälkee ja sitte yhtäkkii laittaa samantyylisen viestin ku meijän erotessa sillon aikoinaa?? mie en ymmärrä enkä tiijä halluisinko ees ymmärtää.miks ei voi olla niinku oli vielä pari viikkoo sitte,mitä mie oon tehny sellasta pahhaa et ansaihen tuon kohtelun?? mie en jaksa,oon nyt nii vitun loppu.