alkaa pikku hiljaa tuntuu et rakas eksä alkaa pittää minnuu enemmän kaverina mitä minnää muuna. ja se tuntuu tosi pahalta, koska miula ei tunteet oo edelleenkää kaikesta huolimatta ja kaikesta YRITYKSESTÄ huolimatta hävinny. siks on ihan hirvittävää ajatellaki, et hänen tunteet olis väistyny pois. et mie oon niinku kuka tahansa muukin hänelle. enkä mie halluu olla. jos miun on oltava, mie jättäyvyn kokonaa pois hänen elämästä. ei siitä tulis mittää et miun pitäs esittää olevani pelkkä kaveri vaik halluisin olla ihan kaikkee muuta.
miula on niin kova ikävä sitä kun hää laitto miule viestii öisin ja nyt ei oo ennää mittää semmosta. hää ei oo aikoihi muistanu minnuu siten niinku normaalisti ja mie en voi ajatella mittää muuta ku et joku muu on vieny sen paikan.MIUN paikan.ja mie oon nii vitun rikki ja väsyny.mie rakastan nii paljo, etten ennää jaksa enkä kestä sitä ku en saa sammaa takasi.mie toivosin hänet miun vieree et voisin vaa olla siinä hänen kans ja pittää hyvänä ja rakastaa mut ei.