Jep,tännää olt taas astetta paskempi päivä. Nyt on nii paska olo ettei ennää ees itketä. Vielä.
En ymmärrä mite voin itkee semmosen kusipään perrää. Mikä siin miehes on semmosta mikä saa miut rakastammaa sitä kaikesta paskasta huolimatta. Miks en voi vaa unohtaa?!
Piti lähtee ryyppäämää,taas. Siitä on tult miule hyvä harrastus kaiken unohtamisee ees vähäks aikaa. Et olis ees välillä hyvä olla. Nyt on vitutusaste nii korkeella etten viitti lähtee vetämää vitutuskännejä, koska ne on ehkä kaikkein pahimpia. Ei siitä tulis mittää.
Tännää on olo vaihellu itkusta raivareihi. Yhessä vaiheessa mietin et on nii paha olla etten tiijä mite mie jaksan. Mie en kestä sen miehen välinpitämättömyyttä minnuu kohtaa. Viikko sitte kaik ol ihan toisin. En ymmärrä mikä siin ajassa on muuttunu,mitä on käyny sellasta et yhtäkkiä hää vaa lopettaa yhteyvenpion ilman minkäänäkösiä selityksiä. En kyl tiijä halluunko ees tietää miks. Miula vaa on nii paha olla, et halluisin et joko aika pompsahtas iha vitusti etteepäi et kaik tää olis unohtunu tai et aikaa sais nii paljo taaksepäi et kaiken vois tehä erilailla.
Enkä mie kerro muille mite paha miu on olla. Mie en kaipaa säälii keltää. Siks on heleppo kirjottaa tuntemattomana tänne ja vähä ees purkaa sitä kaikkee mitä pään sisällä on. Perseestä.