Tosin, millo viimeks miula olis ollu hyvä päivä? AINII, lauantaina kun sain maailman ihanimman herätyksen,kun käet kietoutu miu ympärille. Siihe loppuki hyvät päivät.
Ootin ja ootin josko rakas entinen poikaystäväni olis ottanu yhteyttä lauantain jälkee. Olin tottunu siihe, et viimeset pari kuukautta oltii aika paljonki tekemisissä ja olin iki-onnelline. Toivoin koko aja millo lupaus siitä,että voijaa taas seurustella toteutus mut vitut,ilmeisesti ennää mittää toivoo ei oo.
Tää päivä on ollu tosi huono. Kysyin miksei ole pitäny yhteyttä,onks jottai sattunu. Ei vastausta. Sanoin mite hyvältä tuntu ku pitkästä aikaa otti miusta kiinni nukkuessa ja luulin kaike olevan hyvin,eiks sitte olekaa? Vastaus: jaa-a,en tiijä mitä tuoho pitäs sannoo. Homma harvinaisen selvä. Ilmeisesti ei taas olla missä väleissä ja saan uuestaa alottaa kaiken sen paskan mitä jouvuin kokemaa kun erottii pitkän aikaa sitte.
Mie nii kovasti toivoin. Ja kai mie toivon edellee,iha syvällä jossai. Ei miu tunteet hävvii ihan tuost noin vaa. Kerran jo luulin niihen unohtunnee mut paskanmarjat,hää ku otti yhtäkkiä yhteyttä ni tajusin mite kovasti häntä olin ikävöiny. Ei ehkä olis pitäny sillo alottaa mittää,koska nyt tuntuu tosi pahalta. Olisin jo tässä ajassa luultavasti unohtanu hänet ja jatkanu elämää. On nii helppoo ellää jos on jottai mitä toivoo. Sitte ku se toivo yhtäkkii loppuu tuntuu niinku ei olis mittää minkä takia jatkaa. Mut ei oo vaihtoehtoja.

(nyt soi ja soi montamonta kertaa vielä Sonata Arctica:Tallulah,itken ja soitan kitaraa aika köyhää)