Hetken ku luulee kaiken olevan taas hyvi ni sitte joutuu taas pettymää.
Mie oon loputtoman väsyny kaikkii rikottuhi lupauksii ja odotuksii ja siihe et jos pienen hetken on onnelline ni koht kaikki taas romahtaa.
Tää tilanne on vaa nii vaikee. Se ettei seurustella mut on kuitenki jottai. Mie voisin seurustella het tältä istumalta taas mut ku se ei oo miusta kiinni. Mie en kestä ajatusta hänestä muihen tyttöjen kans. Sen takkii olis parempi, jos mie vaa voisin kokonaa jättää hänet taakse. Poistaa kaiken mite hää miu elämää liittyy. Se on joko tai,seurustellaa tai sitte ei olla missää tekemisissä. Miun ei tarvis koko ajan miettii. Miks mie en pysty päästämää irti?
Aina ku hää soittaa tai laittaa viestin ni mie oon hymy perseessä koko loppupäivän. Mut  jos nään hänen puhuvan puhelimessa  jouvun miettimää kenehä kans hää puhhuu,onks se joku tyttö ja onks siin enemmänki. Mie halluisin hänet taas vaa kokonaa ihelleni,mut ku se ei oo nyt mahollista.
Mie inhoon näitä tunteita,miks ne ei vaan lopu.