Mitä kovempi stressi sen vakavammat pakko-oireiset liikkeet ja ajatukset.
Mietin millonha naapurit vie miut hullujenhuoneelle,jos yhtää kahtovat ikkunasta miun touhuja.  Toisaalta ei siihen kyyläämistä tarvita,kun naapuritaloon näkee mite miun ikkunassa valot välkkyy,kun epätoivosesti yritän saaha valon pois päältä. Joskus sitä saa runkata pari minuuttia enne ku mennee hermo ja kiroten suljen valon ja aattelen et mite hullu voi ihmine olla,ettei voi valoa sammuttaa niinku normaali ihmine.
Pakko-oireet alkaa vaikuttaa pahastiki miu jokapäiväsee ja jokahetkisee elämää. Jopa tää kirjottaminen on vaikeeta,etenki kun yrittää laittaa pisteen lauseen perään.
Ja tietyt numerot on sellasia mitä en voi missää tappauksessa aatella. Jos aattelen,täytyy miun kieltää ihelleni et "ei,se ollut kasi". Alan kuulostaa hullulta jo omasta mielestäni. Toiset ajattelloo et semmone ihmine on mielenkiintone,jolla on pakko-oireisia tapoja.  Mie en koe ihteeni mielenkiintoseks,mie inhoon tätä ku ei voi ellää niinku normaali ihmine. Jos yhtää vituttaa,harmittaa,itkettää ni pakko-oireet pahenee huomattavasti.

Miula ne pakko-oireet ei oo sellasta, et pittää lähtiessä tarkistaa liesi ja valot ja liesi ja vielä kerran liesi. Miula se on sitä et lähtiessä peiliin kahtoessa täytyy ajatella jottai tiettyä asiaa ja jos vahingossaki ajattelen jottai pahhaa ni täytyy kääntyy takasi ja käyvä uuestaa peilin ettee. Tän takia lähössä saattaa kestää pieni hetki..
Jos otan jonkin tavaran esim-kaukosäätimen sohvalta kättee, se ei saa sijaita 8cm päästä sohvan reunasta tai siitä ei saa missää nimessä tulla mielee 8. 8 on numero mikä miule tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Sillon aina pelkää,et jottai tapahtuu. Niitä on nii paljo juttuja,et saisin kirjotettua blogin pelkästää pakko-oireista.
Tiijän et on hullua aatella et jottai kävis sen takia,jos vaikka kerran missaanki pakko-oireet. Miule vaan ON käyny elämässä pahimmat asiat (pakko-oireiden ilmestymisen jälkee) nimenomaan sillon ku oon miettiny, et "hei haloo,ootko vähän tyhmä,ei nää voi vaikuttaa mihinkää" ja sitte yrittäny ellää normaalii elämää ni kappas,sitte käviki pahasti.Yläasteelta ne alko eikä loppua tunnu näkyvän. Pitäs harkita jottai henkiparantajaa ja terapeuttia,jos saisvat miut kuntoo enne ku heittävät hullujen huoneelle.. huoh.