Mie en vaa tiijä onko ikävä ihe ukkoo vaiko sitä kaikkee mitä tul hänen mukana ja niitä tapoja, paikkoja ja ylleesä sitä elämää hänen kans.

Mie tuun kaipaamaa elämää radalla, sitä tuoksua ja henkeä siellä ja niitä ihmisiä. Kaikki otti miut nii hyvin vastaa ku aloin niissä piireissä liikkuu ja mie tunsin olevani niitä ihmisiä, jotka on koko ikänsä ollu varikolla haahuilemassa ja näkemässä sitä elämää. Mie jään nii kaipaamaa niitä ihmisiä ja sitä koko elämää, mut mie oon nii onnelline et sain ylleesä nähä sen elämän, enhä mie muute ees tietäs noi hienosta lajista, tutustunu mukaviin ihmisiin ja olis päässy jännittämää kisoihi mite eks pärjää. Ei kaikki naiset välttämättä tykkäis, mut miule se ol aivan uskomattoman hienoo elämää. Ja nyt se on ohi. Sitä mie ikävöin. Minnuu harmittaa nii kovi, jos tiijän et hää on ajamassa tuolla läheisellä radalla enkä ennää pääse ikinä sitä näkemää. en IKINÄ, se todellisuus iskee todella lujjaa..

Mie jään kaipaamaa kans sitä kaupunkia. En olis ikinä uskonu pitäväni sen paikkakunnan ihmisistä, ku olin törmänny vaa kaikkii törppöihi ja sitte sieltä paljastu aivan uskomattoman kivoja ihmisiä. En ennää pääse istumaa kahville paikalliselle huoltoasemalle, jossa uskomatonta mutta totta, tul istuttuu kerralla aina monta tuntia ja naurettuu nii monet naurut eksän ja sen kavereihen kans. Mie jään kaipaamaa niitäki kavereita iha järettömän paljo ja vaik voinki olla vielä tekemisissä kavereina osan kanssa ni ei se oo sama!

Mie jään kaipaamaa JOPA eksän vanhempia ja perhettä ylleesä. Veli nyt on juttu eriksee, hää ol tosi mukava alusta alkaen mut appikokelaat nyt on aina mitä on. Ja heitä mie ikävöin. Niitä helvetin hyviä sämpylöitä mitä heijän äiti teki ja sitä mite istuttii/makkoiltii aina sielä ja kaheltii sohvalla töllöstä discoveria. Mie muistan vieläki sen tuoksun.

Kaikki on pieniä asioita mut miule nii hiton isoja. Miun olis pitäny yrittää ottaa sillo kaikki ilo irti ku siihe ol vielä mahollisuus, mut mistä mie olisin osannu arvata et jonai päivänä sitä elämää mikä miula siellä oli, ei ennää olekaa. Et kaikki on yhtäkkiä ohi, lopullisesti. Mittää ei voi korjata eikä muuttaa ja miun on vaa hyväksyttävä se tosiasia etten ennää ikinä kuulu siihe maailmaa. Vaik se sattuuki iha vitusti nyt mut mie toivon et löyvän toisen yhtä ihanan elämän jostain muualta.