Eile illalla se iski,todellisuus. Viikonloppu meni hyvin,en oikeestaa ees aatellu etten ennää ikinä voi olla eksän kanssa ja jotenki sillo osasin vihata sitä miestä ihan yli kaiken. Olin ilonen ja tyytyväinen ja hilpee, ehkä sillä yritin korjata miun olon,kuvittelin et kaikki on oikei hyvi.

Mut eile.. eile kaikki hajos. Mie tajusin kaiken olevan loppu ja tulevaisuutta ei minkäänlaista. Tuntu nii pahalta ku ei voi ennää laittaa viestiä eikä soittaa eikä olla sielä yötä. En mie usko et vieläkää iha täysin sitä tajjuun ja ymmärrän mut nyt ainaki koskee iha jumalattoman paljo.Eilisillasta asti oon itkeny ja tännää koulussa hajosin iha yksinkertasesta asiasta, kun ei vaatteet suostunu pysymää kaapissa ni sain iha hirvittävän itkukohtauksen, nii mitättömästä asiasta! kaikki stressi ja ikävä vaa purkautu ja onneks ei kukkaa ollu näkemässä. iha niinku kukkaa muu ei ikinä olis tässä maailmassa eronnu ja tää olis maailman suurin asia mut miule tää just nyt on sitä. sitä ei ossaa arvostaa toista tarpeeks enne ku se on menetetty. tai en oikeestaa voi sannoo noi,mie arvostin sitä ukkoo paljo ja mie siedin siltä paljo. oikeestaa kysymys oli siitä ettei hää arvostanu minnuu tarpeeks. mie toimin loppuvaiheessa pelkkänä pelinappulana jolle piti kaunistella asioita ettei minnuu koskis. ja SE koskee eniten,nyt mie tunnen olleeni pelkkä taakka josta ei vaan kehannu päästää irti ettei satuttas minnuu. ja silti se satutti koko ajan. kaikilla niillä valheilla ja käyttäytymisellä. miun pitäs vihata sitä ihmistä! miks en nyt pysty siihe? mikä siinä saa miut tuntemaa näi ja kaikesta sen paskamaisuuesta huolimatta näkemää kaikki hänen hyvät puolet? se on ihan perseestä! en mie halluu miettii mikä siinä oli hyvvää ku se kaato nii paljo paskaa miu niskaa. miks vitussa mie muistan kaikki hyvät hetket ku huonojaki oli nii paljo? mie tahon vaa vihata ja inhota ja potkii ja lyyä et miks mie ansaihin kaiken sen käytöksen.

toisaalta mie tiijän et mie pääsen tän yli. mie oon kerran päässy aikasemminki ja sillon sen aikanen ex petti minnuu.sitä oliki helppo vihata ja päästä yli.nyt ei ollu kyse siitä. nyt ol kyse kaikesta muusta.ensimmäine joka ei pettäny mut ensimmäine joka petti miu luottamuksen kaikella muulla tavalla ja käytti minnuu leikkikaluna ja kohteli minnuu niinku en olis ihmisen arvone.ja silti väitti välittävänsä.ja mie uskoin.mie idiootti uskoin.