vihdoin mie tein sen ja laitoin välit poikki. en ollu tehny sitä tähä asti ku oikeesti luulin et herra muuttuis ja hänest tulis se sama vanha ihana ukko mikä ol enne. tai en oikeestaa oo varma onko hää ikinä ollukaa hyvä ihmine, ehkä seurustelun aikana tuntu siltä ja uskoin nii mut voiha se olla et hää on aina ollu samanlaine valehteleva paska.
nyt tuntuu iha vitun pahalta mut toisaalta tää on nii paljo parempi miule. minnuu koskee varmasti vielä kaua mut sitte ku mie unohan kaikki ne tunteet mitä miula on ni sillon mie kans sen paremmi ymmärrän, et tää on nii paljo parempi tällee ja mie ansaihen nii paljo parempaa. se on jännä tunne ku vihaa ja rakastaa toista yhtäaikaa. ajan myötä ne tunteet varmasti muuttuu ei mikskään. toivottavasti parin kuukauven päästä en ees ajattele koko miestä tai jos vaik ajattelenki ni en ennää tunne mittää.
alotin poistamaa sen miehen miu elämästä, on helpompi unohtaa ku ei tarvi nähä häntä missää eikä olla missää tekemisissä. mesestä hävitin,numeron hävitin (niinku muka en muistas ulkoo..) ja kaikki viestit (jep,nekin ihanat viestit meijän seurusteluajoilta mitä luulin säilyttäväni koko elämän) ja seuraava homma on poistaa facebook-kavereista.en nimittäi tasan halluu nähä hänen ilmotuksia ja tilapäivityksiä sun muita,mie en halluu kuulla siitä miehestä yhtää mittää!
harmittaa et erottii riioissa mut mie oon sille nii vihane siitä mitä sain tietää.jos hääki sais syyn miettiä ommaa käyttäytymistää ja jatkuvaa paskan puhumistaa mut tuskin. se mies ku ei välitä! se on miusta outoo, et hää ei välitä iha sama kenet hää menettää valehtelullaa ja vaik hänel ei olis yhtää kaveria ni ei sitä kiinnosta. kaikki on "iha sam,mie oon minkälaine oon enkä muihen takia muutu.jos ei kelpaa ni ei tarvi olla tekemisissä". ehkä kylmin asenne ikinä.eli en mie loppujen lopuks mittää siinä menettäny.kunha nyt vaa opin unohtammaa kaikki hyvät muistot.