mite herra,joka vielä pari viikkoo sitte pyys minnuu painimaan ja sano ettei oo aikomustakaa seurustella kenenkää kans pitkää aikaan,koska ei oo aikaa ni nyt yllättäen seurustelee!? mie kyl tunsin sen liian hyvi ja tiesin ettei vois olla pitkää yksin mut tää tuli iha liian äkkiä. olis sen verra kunnioittanu et olis ees vähä antanu aikaa. mut ei,niinkun aina sille, oma napa on tärkein.

mite se nyt yhtäkkiä löytää aikaa toiselle,ku miule sitä ei olt? mie tunnen olevani nii vitun tyhmä,loukattu,petetty ja mitätön. inhoon itsesääliä mut nyt just en ossaa muuta. en tunne olevani yhtää minkää arvone. et miut on nii helppo korvata tuost noin vaa ja miule on nii helppo valehella ku mie en usko ihmisistä pahhaa. miun on pakko kirjottaa ja kirjottaa ja kirjottaa et voin päästää kaiken ulos. olo on just niin paska ku jatkuvasti pelkäsin. ja nyt se pelko osottautu todeks. minnuu ei ennää oo.